"Pomo" heräsi hirveän aikaisin, mutta oli sitä mieltä, ettei se haittaa, kun on lomapäivä. Aikaisin oltiin sitten kasvimaallekin menossa. Minulla olisi kyllä vauhtia riittänyt jo silloinkin, mutta "pomoa" taisi sittenkin väsyttää, sillä vaikka kuinka vedin, ei matka kovin nopeasti edennyt. Sumua oli kaikissa kuoppakohdissa

mutta rinnealueilla aurinko paistoi kovin kirkkaasti.

Kasvimaata lähestyttäessä sitten huomattiin, että maanpinta oli jäässä. Mutta sinnehän sitä silti mentiin, kitkemään ja kuokkimaan. Minua melkein rupesi palelemaankin, joten muutaman tunnin kuluttua lähdettiin kotiin. Kotona sitten kuitenkin "pomo" päätti, että mennään takaisin,

joten taas vain samaa kuopimista. Minäkin kyllä osallistuin, mutta "pomo" se vasta riehui oikein kunnolla. Oli päättänyt, että tämän jälkeen kasvimaa on sitten talvikunnossa ja vasta keväällä palataan. Jäi sinne kitkemättömiä alueita, mutta siitähän on sitten hyvä jatkaa. "Pomo" myös piilotteli kukkasipuleita kymmenittäin maahan. Siinä kukkapenkkiä kaivaessaan tuli tuhonneeksi jonkin myyrän talvivarastot. Hämmästeli, kun yhdessä kohti oli ihan hillittömästi juuren pätkiä, mutta vasta, kun löysi muutaman peruna, tajusi, että myyrän ruokakomerohan se siinä. Totesi sitten, että onhan se oikeus ja kohtuus, jos myyrä syö ne kukkasipulit nälkäänsä, kun varastot on tuhottu. Joten emme taida sittenkään odottaa mitään ihmeempiä kukkaloistoja keväällä.

Minä en sipuleita jemmaillut, mutta muutamia puunpätkiä kuitenkin. Onneksi "pomo" suhtautuu ymmärtävästi tähän minun harrastukseeni. Onhan sillä itselläänkin noita kätkijän taipumuksia.

Kovin kummoisia auringonlaskuja ei tänään ollut. "Pomon" piti mennä vesijuoksemaan, mutta eipäs mennytkään. Toi palstalta kaikenlaista pientä kamaa kotiin talvehtimaan ja niitä pestessään, leikkasi melko syvän haavan oksasaksilla sormeensa. Oli sitä mieltä, ettei nyt vielä halua mennä sitä uittamaan, joten ihan koti-ilta vietettiin. "Pomo" torkkui nojatuolissa ja minä nukuin.