Ei minulle mitään aamupuuroa tarjoiltu. Hätäinen lenkki vain ulkona. Kuulemma kiire, jotta Enni ehtii ajoissa tarhaan ja "pomo" töihin. Mitä sekin siellä töissä, kun kerran sen työkone on rikki.

Eikä sillä kuitenkaan niin kiire ollut, etteikö olisi ehtinyt matkalla ottaa kuvia. Bussia odottaessa muka.  Pyh, sanon minä. Se on ottaa kuvia aina ja kaikkialla välittämättä mitään kiireistä tai muista.

Tuli se sittenkin ajoissa käyttämään minua päivälenkillä kauniissa auringonpaisteessa. Nuo lehdet kahisevat mukavasti tassujen alla, mutta ei niitä paljon kuule, kun täällä kaivetaan ja räjäytellään koko ajan.

Minua vähän pitkästytti "pomon" valitukset siitä työstä ja työstä. Nyt se kyllä sanoi kuitenkin, että pitää taas pari peltopäivää, kun ei kerran mitään voi töissäkään tehdä. Kone oli tänään lähtenyt johonkin huoltoon tai vastaavaan.

Siitäköhän se "pomo" niin riehaantui, että tultiin kotikallioita pitkin takaisin. Siinä keskellä aika jyrkkää seinämää oli mielenkiintoisia hajuja, joita piti käydä tuttkimassa. No, hei!  En tietenkään pudonnut. Minä osaan kuulkaa kallioilla liikkua. Se on verissä.

Ihan tukevasti päädyin jaloilleni.

Ilta-aurinko olikin hieno tänään. English clubin ja pilateksen välissä ehti "pomo" sitäkin vilkaisemaan.

Keltaista taivaat ovat nykyisin pullollaan.

Ja katsokaapas, mihin aurinko on siirtynyt laskemaan. Kohta se laskee kohtisuoraan meidän parveketta vastaan. Ei tarvitse enää "pomon" roikkua kaiteen ulkopuolella kuvia saadakseen.

Ja kun se aurinko laski, muuttui taivaan värikin aika ratkaisevasti. Mutta hieno oli päivä. Toivottavasti huomennakin on. "Pomo" oli ostanut kaksi pussia jotain kukkasipuleita ja aikoo haudata ne huomenna kasvimaan reunoille kevättä odottamaan, ellei myyrät sitten ehdi ensin.