"Sinut on niin helppo tehdä onnelliseksi" sanoi "pomo" kun tultiin kallioiden kautta lenkiltä kotiin. Voihan se olla niinkin, mutta miksei me aina voitas tulla kallioita pitkin. Kun tullaan kalloita, minä hypin edellä ja ehdin vaikka mitä. Kun tullaan tietä pitkin, "pomo" raahaa minua perässä ja minä hidastelen ja hidastelen, jumitun paikalleni ja vaadin houkuttelua.

Onkohan tuo "pomo" jotenkin tyhmä.  Eikös me molemmat päästä helpommalla ja molemmilla olisi hauskemapaa, jos tultais aina tätä parasta reittiä?

Outo tuo "pomo" ainakin on. Ihan kohtuuttomasti kyttää minun syömisiäni ja varoo kaikkea erilaista ruokaa ja sitten antaa minun juoda kaikista epämääräisistä lätäköistä ihan huolettomasti. Jotain johdonmukaisuutta voisi ihmisiltäkin olettaa.

Meillä oli siis peruspäivä eli töitä ja koteilua ja kaunista ilmaa. "Pomo" taas lenkkeili illalla ja minä säädin noita kavereitani.

Tämä on se Vaalan kirpputorilta eurolla ostettu apina.

Muuten ihan hyvä tyyppi, mutta tuollainen pitsiliivi ei kyllä sovi apinalle. Riisuin sen pois. Poistin myös tuosta leuan alta punaisen rusetin. Varmaan apinaakin hävetti tuollaiset koristeet.