Heti aamusta aurinko paistoi taivaantäydeltä.

Pakkasta oli yöllä ollut. Hanki kantoi hyvin ja tiet olivat liukkaita jäätyneestä vedestä.

Sen verran myöhään oltiin liikkeellä, että muutkin koirat olivat jo lenkillä. Mutta siinä ehditty kuonottelemaan. Kaikilla taluttajilla oli kiire. Niin se tahtoo aina olla. Kait ne töihin ovat kaikki juoksemassa,

Me mentiin Minille päin, mutta kun ketään ei kuulunut eikä näkynyt, jäi aikaa tutkailla tienvarsia. Ihmiset keväisin jaksavat kovasti valittaa koiranjätöksistä, mutta melkoisesti autotkin jättävät jälkiä. Lumi on taas niin mustaa ja öljyisen nokista, että tassutkin muuttuvat mustiksi. Mutta kesä peittää sitten aikanaan kaiken vihreän ruohon alle.

Sieltähän se Mini sitten auringosta päin tuli. Minä menin Minille ja "pomo" töihin. Illalla tultiin kotiin.

Aurinko paistoi edelleenkin kauniisti.

Ulkona liikuskeli paljon ihmisiä koirineen.

Minun piti kuitenkin mennä sisälle, kun "pomoa" palelsi.

Menin siis nukkumaan ja kun vähän olin ehtinyt levätä mentiin takaisin Minille.