Päivähän alkoi ihan mukavasti. Ennin kanssa oli yön aikana useaan kertaan paikkaa vaihdettu, mutta aina kylki kyljessä nukuttu. Ja pitkään nukuttiin. Puoli yhdeksän maissa heräiltiin hyvän tuulisina uuteen päivään. Lenkillä käytiin, aamupalat syötiin ja "pomokin" sai sen aamukahvinsa, jota ilman se on aika sietämätön. Sitten me jäätiin sisälle odottamaan, kun Enni ja "pomo" lähtivät tiehensä.

Roosa oli äitinsä kanssa tullut moikkaamaan "pomoa". Tytöt vähän ensin katselivat, että kukas tuo on. Enni etenkin vierasti tällaista äkillistä lisäseuraa. Mutta huomatkaa kuitenkin, miten hyvin yhteensointuvat asut neideillä ovat.

Mutta siinä vaiheessa. kun sisälle pääsivät, olivat jo löytäneet yhteisen sävelen

ja leikki sujui luonnikkaasti.

Yhteiset mielenkiinnon kohteet yhdistävät.

Päivä oli kuuma ja sisällä suorastaan helteinen, joten me ei Jawan kanssa paljon jaksettu osallistua. Kun Roosa ja Heidi menivät pois, mentiin me mieluusti Ennin kanssa päiväunille. Vaikka oli helteen takia jo aiemminkin otettu aika rennosti, nukuttiin me silti pari tuntia. "Pomo" puuhaili sinä aikana omiaan. Ja juuri, kun oli herätty, puhelin soi. Ennin isä kävi hakemassa "pomolle" jotain uusia huonekaluja.

Isänsä tapaamiseen Enni oli tosi tyytyväinen, mutta mukana ollut ukki vähän ujostutti. Ennillä on nyt sellainen vaihe meneillään, ettei hän kaipaa suurempia yllätyksiä elämäänsä.

Siksi hän ei ollut aivan rajattoman ihastunut siihenkään, kun joutui hississä istumaan huonekalupakettien päälle.

Mutta sisällä hän jo antoi sujuvasti ukille neuvoja pakettien purkamiseen.

Me päästiin lenkille

ja sinä aikana oli Ennin äitikin saapunut. Oli siis elämää ja tunnelmaa ja porukkaa talossa tänään.