Aamullahan sen huomasi, kun "pomo" vielä yhdeksän aikaan nukkui, että jotain erityistä on tässä päivässä. Minulle sinänsä ihan sama, koska minulle aina uni maistuu, eikä ole kiire mihinkään.

Sen verran hyväsydäminen - tai mukavuudenhaluinen eli halusi juoda kahvinsa rauhassa - "pomo" on, että vei minut lenkille ennen kuin rupesi kahvinkeittoon.

Tosin laittoi minut pyykkituvan eteen odottelemaan, kun kävi varaamassa pyykkivuoron. Ei se näköjään osaa olla touhuamatta lomallaankaan. Väitti, että pakko käydä pyykillä. En ymmärrä, kuka pakottaa. En minä ainakaan.

Kovin oli aurinkoinen aamu, ja rauhallinen. Työssäkävijät olivat jo koiralenkkinsä ja matkansa tehneet.

Sitä en ymmärrä, miksi miunun pitää aina näissä kuvissa olla. Vastustan!

Jos tässä on kaunis ruusupuska, niin ei ö sitä voi kuvata ihan ilman minua. Pitääkö minunkin siin jostain syystä olla?

Tässäkin oli jotin punaisia neilikoita, muka niin kauniita. Käänsin niille selkäni. Ei kuulkaa kiinnosta.

Tämä sen sijaan kiinnostaa. Tuolta tulee yksi pieni villakoira, joka aina haukkuu ja ärhentelee. Tänään sitten käveltiin kotiin yhtämatkaa ja ehkä vähän lähennyttiin. Panin välillä leikiksi siinä toivossa, että tulevaisyydessa päästäis ilman rähinöitä moikkaamaan. Välillä tänäänkin ihan rauhassa kuonoteltiin. Ehkä se tästä. 

 Minä nukuin tyytyväisenä lenkin jälkeen aurinkoläiskässä.

 Enni tuli meille myös. Minä luulin, että herkkutasku kaivaa minulle herkkuja, mutta ei kun se leikki vain Ennin kanssa.

Minikin oli mukana.

 Meillä oli hillittömän hauskaa.

 Me suorastaan riehaannuttiin.

Minin kanssa käytiin lenkillä.

 Vähän meillä oli eri intressit, kun Mini on tyttö.

Mutta päästiin me kuitenkin yksimielisyyteen lopulta.

 Ja jatkettiin yhdessä eteenpäin

kohti aurinkoa.

Kotona käytiin Ennin kanssa parvekkeella katsomassa kuumailmapalloja.

Minikintuli paikalle ihailkemaan näkymiä.

Enni tarjoili kahvia kaikille.

Me jäätiin Minin kanssa vielä katsomaan maisemia.