Rauhallisen aamun (no, minua kyllä taas aiheettomasti syytettiin keittiön maton kastelusta, mutta minä en sille asialle korvaani lotkauttanut), siis muuten rauhallisen aamun jälkeen rynnättiin ykskaks ("pomo" ehkä vähän hidasteli, mutta muut olivat ajoissa valmiita) liikkeelle. Minut laitettiin auton taakse, jossa nukuin kuten tavallista. Virolahdella sitten kömmittiin ulos.

Helle oli siellä päin. Aurinko porotti ja väkeä oli.

"Pomo" kävi jossain tornissa lintuja tiiraamassa. Minä en sinne mennyt.

Mentiin tällaiselle hienolle rannalle.

Minä keksin siellä hyvän viihdykkeen itselleni.

Arvasitte oikein, piehtarointi.

Piehtaroin oikein nautinnollisesti ja pitkään. Jokapuolelta itseäni hankasin.

"Pomohan" se sitten epäluuloisena ihmisenä käski kiskos minut pois.

Aika hyvin sillä lantakasalla ehdin itseni värjätä ja hajustaa.

"Pomo" ei saanut selville kenen lanta oli kyseessä, kun ehdin syödä se pois.

 

Ja oli hyvää.

Täällä kuultiin kevään eka käki. Onnea on luvassa ainakin neljäksikymmeneksi vuodeksi.

Virolahden kirkolla otettiin pakolliset turistikuvat, jotta on todisteita vierailusta.

Siinä oli ihan hieno sisäänkäynti, mutta sen pitemmälle ei menty

koska ihmisille tuli ruoka-aika. Pizzaa söivät. Minulle vain vettä tarjottiin.

Sitten oli vielä vuorossa kulttuuripläjäys eli lintukuvataidenäyttely tämän hienon joen rannalla.

Minä olin näyttelyssä sylikoirana. Kun rentouduin ja annoin pääni roikkua, luulivat vieraat, että olen saanut lämpöhalvauksen. "Pomo" selitti, että minä vain hallitsen tämän rentoutumisen. Ulos kun pääsin, niin ihan reippaasti omin jaloin taas liikuin.

Hassut ihmiset luulivat minua pennuksi.

 Että sellainen päivä tänään. Kotiin tultiin ja minäkin sain ruokaa. Vettä satoi, mutta iltalenkki meni kuivin turkein.