Tai ainakin oli, kun aamulla oltiin lenkillä. Ketään ei ollut missään. Ilma oli raikas ja linnut karjuivat kilvan. "Pomo" seurasi aika pitkään västäräkkien reviirikilpailua, joka yltyi ilmitappeluksi.

Minä laidunsin sinä aikana.

"Pomo" sanoi, että saan syödä heinää, mutta vain sillä ehdolla, että oksennan ennen kotiin menoa.

Minähän sitten oksensin.

Mitä? Ai että inhottava kuva, Ei voi olla totta. Minähän tein vain, mitä "pomo" käski.

Kyllä minä vähän senkin jälkeen laidunsin,

ihan vähän vain.

Mutta tietenkin enemmän vain kukkaloistoa ihailin. Näitähän ei voi syödä,

mutta näitä voi.

Kun "pomo" innostui kuvaamaan kukkivia pajuja,

minä onnistuin ryömimään tänne näkymättömiin. Aika rivakkaan "pomo" minut kuitenkin veti takaisin maan pinnalle.

Päivällä poikettiin kasvimaallakin.

Ja illalla aurinko laski mielenkiintoisen päivän ylle.

Kaunis päivä

kaunis ilta.