Jo aamulenkillä päästiin tähän taivaidentuijottelufiilikseen.

Ja iltapuolella "pomo" sitten sekosi totaalisesti

eli otti kuvia sieltä

ja kuvia täältä,

 kuvia minusta

ja kuvia ilman minua.

Ja kun kerran otettiin kuvia ulkona,

piti tietenkin ottaa myös niitä taivaskuvia.

Ja taivasta kun kuvataan, ei yksi kuva riitä

vaan niitä tarvitaan lukemattomia.

 

Onneksi Enni tuli käymään. Päästiin enemmistä taivaiden tuijotteluista ja voitiin keskittyä tärkeämpiin.  

Enni keskittyi syömiseen ja minä kerjäämiseen. En minä kyllä mitään saanut,

mutta Enni halasi minua lohdutukseksi.

On se aika kiv tyyppi, tuo Enni.