Se "runsaasti vanhaa" on tuo "pomo", joka vain paisuu koko ajan.  "Vähän uutta" sen sijaan on pieni surkea lahjus, jonka sain, kun "pomo" oli ollut shoppailemassa. On vinguttanut Visaa sillä tekosyyllä, että loma lähestyy ja kaikkea ihmejuttuja tarvitaan. Samapa tuo minulle, kunhan pitää huolen, ettei ruoka lopu.

Tuollaisen kananrääpäleen sain kuulemma sen takia, kun olen lintukoira. En meinannut millää ensin uskoa, että se on oikeasti minun, kun yleensä mikään ei ole.

Mutta kyllä se näköjään oikeastikin oli minun. Retuuttelin sitä aikani oikein kunnolla, mutta en vielä ruvennut kynimään. Kynin sitten, kun "pomo" ei ole paikalla, koska tiedän, että hän kyllä kieltää sen huvin kuitenkin.

Ulkona löysin nurmikolta sen saman hyvänhajuisen paikan, josta ennenkin olen ottanut vähän tuoksua korvan taakse.

Hajustin nytkin itseäni oikein kunnolla. "Pomo" ei selvästi tajua mitään, kun ei kiellä tästä huvista vaan kuvia vain räpsii. Mutta sillähän onkin niin kehno hajuaisti, ettei se huomaa ollenkaan, että olen ottanut uutta parfyymia. Tosin illalla se putsasi korviani sellaisella ällöllä tosi vahvanhajuisella litkulla. En suoranaisesti sitä rakasta, mutta korvanpuhdistusaineista se on ainoa, jota suostun sietämään. Joten nyt sitten haisen vain puhdistusaineelle.

Täytyy varmaan taas huomenna käydä vähän piehtaroimassa tuossa.