Ihan täysillä tein töitä

ja jälkikin oli hienoa

mutta eipä minua siitä kiitelty vaan pois käskettiin.

Mitäpä minä siitä välitän. En ymmärrä koko puutarhanhoitoa. Kauniina kesäpäivinä ei "pomoa" saa palstapuuhiin millään, mutta odotas, kun syysmyrskyt koittavat niin siellä sitten kontataan. Välillä satoikin, mutta eihän "pomo" mihinkään siirtynyt vaaan jatkoi vain konttaamistaan.  Se ei osaa edes kyykkiä niinkuin muut ihmiset vaan kontillaan on oltava. Parhaimmillaan se on ihan rähmällään siellä mullassa. Ei kuulemma selkä kipeydy.

Ellei tiellä olisi ollut liikettä, minulla olisi voinut tulla aika pitkäksi, kun en saanut kaivaa sieltä, mistä "pomokin". Mitä järkeä sitä on kaivaa jostain ihan muualta.  Ja se se vasta oli ärsyttävää, kun "pomo" peitteli multaan jotain pieniä palloja, enkä saanut niitäkään etsiä. Niistä kuulemma tulee kukkia kevällä. Palloista kukkia!  Uskoo, ken tahtoo.

Lähdettiin me sitten kuitenkin jossain vaiheessa pois, kun tuuli yltyi. Oltiin jokunen tunti, sillä "pomo" lähti kesken työpäivän kotiin. Voi kuulemma lähteä, kun on plussaa. On se minustakin ihan plussaa, jos ei tartte olla yksin niin pitkään. Ja sekin on plussaa, kun sieltä palstalta joskus lähdetään pois. Miinusta oli hirveä metakka, mitä tuuli piti koko ajan.

Mistä sitä tietää, jos vaikka puu kaatuu päälle, kun niin hrveästi tuuli niitä taivuttelee.

Oli se jotain kaatanutkin. Minulla oli melkoinen raivausurakka, kun yritin siinä vauhdissa saada kaikki piilotetuksi asianmukaisesti karikkeen alle. "Pomo" ei meinannut malttaa odottaa, että saan kaiken tehdyksi.

Kun aurinko sattui paistamaan kauniisti, sain vähän aikaa kallioilla olla vapaana. Mutta en minä siellä nyt juoksemaan ehtinyt. Oli taas narttuja ollut liikkeellä, joten piti pitää nenä maassa koko ajan.

Hattivattien kohdalla tähysin kuitenkin kaukaisuuteen. Hattivatit ovat arvaamattomia, eivätkä edes haise mitenkään houkuttelevalta.

Kotimatka kaikkine mutkineen kesti aika kauan, mutta ihan ajoissa oltiin kotona. Ulkoa, kun tultiin rappukäytävään, ei satanut yhtään, mutta sisälle kun päästiin, oli jo melkoinen rankkasadekuuro päällä.

Ja sadetta jatkuikin sitten koko illan, joten meidän tämänpäiväinen taivaskuva on ihan vain ikkunan läpi otettu. Silloin kun sade piiskaa suoraan parvekkeelle, sinne ei ole mitään mieltä mennä muutenkaan ja etenkään ei kameran kanssa, kun tuo meidän kamera ei ole vedenkestävä.