Aina löytyy elämästä ilon aiheita, joita "pomo" yrittää viedä pois. Nyt, kun lumet ovat sulaneet, on ruoho alkanut vihertää eli voisin ruveta laiduntamaan. Mutta arvatkaapa vain, kelpaako se "pomolle". Juu, ei. En saisi kuulemma syödä, tai ei ainakaan niin paljon, tai ei ainakaan juuri nyt. Jatkuvia kieltoja on pienen lunnikoiran elämä.

Yöllä satoi niin, että ikkuna ropisi ja "pomo" nukkui levottomasti. Satoi vielä silloinkin, kun herättiin, mutta "pomo" onnistui matlakoimaan niin tehokkaasti, että sade oli ohi, kun vihdoin lähdettiin aamulenkille.

Olisin minä voinut nukkua pitempäänkin, mutta ainahan minä olen valmis lenkille.

"Pomo" teki taas  pitkän päivän, mutta korvaa sen kuulemma pitämällä vapun aaton vapaata. Heti, kun "pomo" kotiutui lähdettiin juoksemaan, koska tänään on joka toinen päivä. Ihan näpsästi "pomo" hölkkäsi, mutta minua meinasi tympästä koko homma.

Onneksi lenkin jälkeen saa rentouta.

En viitsinyt nousta, kun "pomo" teki taas lähtöä. Onneksi ei tarvinnutkaan. "Pomo" meni vain pyykille. Mutta tuli se sitten kesken kaiken käyttämään minua iltalenkillä.

Ja käytiin me toki auringonlasku kuvaamassa.

Aurinko yrittääkin taas karata talon nurkan taa. Mutta onneksi vielä mahtuu kuvaan ilman, että "pomon" pitäisi kurkottaa kaiteen yli.