"Pomo" viettää nykyisin niin holtitonta elämää, ettei se kykene näköjään pitämään edes blogia ajan tasalla.  Täytyy minun kuitenkin yrittää jotenkin saada elämää ruotuun, joten eilen siis

aamulenkillä seurattiin, kun varis yritti hoitaa jätehuoltoa. Kahden makupalan välillä harkitsi

ja paremman tietenkin ensin valitsi.

Näppärästi kävi purkin käsittely, tukeva ote purkista ja nokalla sisusta tyhjäksi.

Päivälenkillä vain ihasteltiin kesän runsautta. Minä oikein sisäistin tämän ihastelun. Kasviksia on syötävä kuulemma vähintään puoli kiloa päivässä. Näin on "pomo" kertonut. Se on kuulkaa melkoinen kasa heinää.

Osittain heinää on niitetty kumoon, mutta onneksi jäljellä on tarpeeksi villiä kasvustoa. Ja nuo lyhyen ruohon alueet ovat hyviä piehtaroimispaikkoja.

Koiranputki on valtakasvi tällä hetkellä. En kyllä ymmärrä tuota nimeä. Se ei ole syötävää, eikä muistuta koiraa. Joku omituinen ihmisten päähänpisto taas.

Kun oli kaunis ilma, eikä muita koiria näkyvissä, mentiin kotikallioille ihailemaan pihlajien valtaisaa kukkamäärää.

Minulla oli taas vapaus juosta,

joten liikunta tuli hoidetuksi. Meillä puhutaan nykyisin kasvisten lisäksi paljon myös liikunnasta. "Pomo" ilmeisesti kuvittelee, että kun puhuu paljon maha pienenee. Ainakin se väittää yrittävänvä pienentää mahaansa. Uskoo, ken tahtoo!

Kielotkin aloittelevat kukintaansa, joten ilma on täynnä tuoksuja, jotka ovat niin vahvoja, että ihmisenkin surkealla hajuaistilla ne huomaa.

Näissä heinikoissa liikkuessa on varmaan hyvä, että punkkilääkitys on voimassa. Saan litkun niskaan aina kuun vaihteessa, joten eiköhän se ole kunnossa.

Iltalenkillä seurattiin, kun joku kuvausväki puuhasteli nurkilla.

Siis ihmiset seurasivat. Minua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Ihan yks lysti, tekivätkö elokuvaa tai jotain muuta, mutta hyvä sen takia, että sain rauhassa piehtaroida.