Kaunis päivä aamusta iltaan.

Aamulla oli täysin tyyni, raikas ilma. Oravat vain puissa mellastivat. Minä en niitä yritä metsästää, kun tiedän, ettei niistä ole mitään iloa. Mutta kyllähän niitä katselee, kun vilistävät ylös alas.

Iltapäivälenkillä sitten ihan kodin edessä olevilla kallioilla variksia seurasin.

Siitä ne ohilentää viipottivat ja huutelivat mennessään. Lintuja voisin kyllä vähän metsästää, mutta lentävistä jo tiedän, ettei kannata.

Otin siis vähän heinää pureskeltavaksi, kun matka ei tuntunut edistyvän. Aika pienet lenkit tänään tehtiin. Vielä mennään iltalenkille. Sen pituudesta en tiedä, mutta sovittiin, ettei siitä sen kummemmin kertoilla tänään. Eikä laiteta mitään taivaskuvia. Jotain pientä vaihtelua täytyy näissä päivityksissäkin olla.

MInulla on taas mörkökausi meneillään. Televisiostakin näkyy niin isoja kuvia ja äkkinäisiä liikkeitä, että hermostuttaa. Aamulla oli portaiden edessä tällainen käsittämätön otus. Jos ei olisi ollut niin kova pissahätä, olisin kääntynyt takaisin kotiin. Mutta kun pakko oli ulos mennä, niin aikani kierreltyäni ja huomattuani, ettei se ainakaan kovin nopealiikkeinen ole, menin otusta tarkemmin tutkimaan. Luudaksi sitten osoittautui, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei ikinä voi olla liian varovainen. Päivällä ja hiljaisissa oloissa pärjään kyllä ihan hyvin, kuten tänäänkin. Nukuin suurimman osan aikaa, kun "pomo" oli poissa.

"Pomo" oli katsomassa Ennin ponituntia. Enni ratsasti Kirsikalla, joka on hyvin ystävällismielinen poni.

Kun oli niin kaunis päivä, menivät ponituntilaiset ulos kierrettyään ensin muutaman verryttelykierroksen maneesissa.

Suuntana oli pieni kahluuretki rantaan. Kirsikka tarkkaili hetken vettä

ja hörppäsi sitten suurimpaan janoon pari suullista.

Sen jälkeen Kirsikka taas taivalsi tasaista vauhtia eteenpäin. Rannasta poistuttua kaikki ottivat pienen ravipätkän. Enni pysyi hyvin mukana ravissa

ja osasi ihan oikeaoppisesti helpottaa ponin liikkumista keventämällä ylämäessa eli nostamalla pyllyn satulasta ja nojautumalla eteenpäin. Ennissä on selvästi ratsastajanainesta.

Tunnin jälkeen Enni vähän tutkaili raippoja ja otti hiukan välipalaa. Ratsastaminen on sen verran rankkaa, että kaikille siinä tulee nälkä ja etenkin jano.