Aamuhan oli muuten ihan normaali, mutta "pomolla" oli taas käytössään uusi korjattu kameransa, joten kuvauksiin jouduin.

Pilvisen harmaa ja kaikin puolin mukava aamu oli, lämmintä, mutta ei paahtavaa aurinkoa.

No, hei. Minä tässä vain ravistelin itseäni. En minä nyt todellakaan tuollaiselta näytä.

Kyllä minä olen ihan oma komea itseni.

Orvokit on yksiä "pomon" lempikukkia. Kokeilin, mutta eivät ole syötävää

Ja kun olin kerran osoittanut intoa kukkiin, jouduin poseeraamaan toisenkin kukkapenkin vieressä.

Iltapäivällä Henu tuli autolla meitä hakemaan ja mentiin moikkaamaan Roosaa perheineen.

Käytiin siinä lähistöllä pienellä lenkillä. Huomatkaa, että täällä on hevoset kielletty, ei koirat.

Mutta sisällä vasta oli omituista porukkaa.

Lähestyin äärimmäisen varoen, sillä en yhtään tiennyt mitä ulkoavaruuden olioita ne olivat.

Marsuja sanoi "pomo" ja väitti, että kilttejä. Mutta en minä niin helposti ole petettävissä. Epäilyttäviä olivat.

Mutta kieltämättä olisi ollut kiva ainakin lipaista niitä. Mutta ei mitään sen lähempää tuttavuutta päästy tekemään. Piiloutuivat mökkiinsä.

Henu ei vienytkään meitä kotiin vaan Minin luo. Minä jäinkin sinne sitten täksi viikoksi, joten taas tulee taukoa tähän blogiin. Ai, kysyikö joku, mikä minun poskessa on.

Elina oli juuri nurmikon leikannut ja minä siinä vähän piehtaroin ja poskea hankasin.

Mielestäni aika pukeva sävy, vai mitä mieltä olette.