Aamulla oltiin taas hyvissä ajoin liikkeellä tuttua reittiä pitkin.

Täälläkin oli ollut tyttökoiria liikkeellä. "Pomo" se ei ikinä ole tyytyväinen. Välillä valittaa, että hidastelen. Nykyisin ihmettelee, mitä minä touhotan niin kiireellä eteenpäin. Ei kait se tosissaan kuvittele, että me lenkkeiltäs sen tahtiin.

Minin luohan me oltiin menossa. Minikin on tyttökoira . Vaikka aika äksy.

Iltapäivällä "pomo" tuli Antin ja Ennin kanssa hakemaan minua. Antti ihmetteli, mitä me on Minin kanssa touhuttu, kun lamput oli nurin ja televisio päällä. Meillä oli vain kivaa.

Kotimatkalla oli taas kaikkea mukavaa. Mutta enkös tässä näytäkin vähän ketulta?

Jyrkänteet ovat minusta kiehtovia. Ja ilmeisesti "pomostakin" ainakin jotkin jyrkänteet.

Oletteko huomanneet, miten hirveästi kaikkialla on kukkia.  Tuntuu, että jokin suuri hulluus on vallannut kaikki kukkivat puut ja pensaat. Mitä ne luulevat saavuttavansa tuolla kaikella? Eikö olisi parempi säästää joku kukka pahan päivän varalle?

Juu, kakkua on tehty ja kaikkea muutakin. Jonain päivänä kuulemma vain ollaan, mutta ei vielä tänään, eikä huomenna, eikä yli... Minä kyllä olisin valmis auttamaan kaikkien ruokien syönnissä, mutta ei apu kelpaa.