Aamukuva otettiin ihan vain todisteeksi, että vihreä ruoho on vielä marraskuun puolivälin jälkeenkin. Päivä meni kuten päivät menevät, mutta illalla vähän innostuin.

Tämä on lempileluni nykyisin, pehmeä pallo.

Siitä saa niin hyvän otteen ja sitä on kiva jyrsiä.

Mitä sinä riehut "pomo"? En minä tätä riko. Vähän vain pureskelen.

 

No, joo, joo! Minä jätän sen rauhaan. Katso nyt, selkänikin käänsin.

Kutittaa kummasti.

Pakko raapia.

Kappas, siellä selän takana oli yksinäinen pallo, joka pitää pelastaa.

Tätä lappua minä vain tässä...

En minä tätä pure, nuuskin vain vähän.

Etkä sinä edes näe minua.

Hei! Irti siitä! Älä vie sitä! Ei se ole rikki vaikka siitä noita sisuksia tulee ulos. Apua!

Ei auttanut mikään. "Pomo" otti pallon pois ja pani sen niin ylös, etten yllä siihen. Ihan pieni reikä tuli vahingossa ja pikkuisen siitä kaivoin sisuksia ulos ja heti hermostutaan.  En yhtään tykkää tuollaisesta.