Päivä alkoi omituisesti. "Pomo" pakotti munut nielemään jonkin pillerin. Sanoi sen olevan matolääke. Minulla mitään matoja. Ja eikös meidän kotieläinlääkäri ole sanonut, ettei matolääkitystä pitäisi antaa, ellei kokeilla ole todettu, että matoja on. Eipä siitä pilleristä sinänsä mitään haittaa ollut.

Aamulla oli kaunis ilma, mutta petolliset tiet. Jään päälle oli satanut ohuen kerroksen uutta lunta.

Minuahan se ei haitannut, mutta "pomo" tassutteli aika hissukseen. Onhan se hyvä olla varovainen, kun liikkuu vain kahdella jalalla.

Päivälenkillä oli, jos mahdollista, vieläkin kauniimpi sää, sininen pilvetön taivas ja kirkas auringonpaiste,

ja se uusi lumi oli niiiin pehmeää

ja niin tarttuvaa.

Päivällä oli paljon muutakin liikennettä, jota piti vahtia. ("Pomo" sanoi, että häntäni on liian pitkä. Ei mahdu kuviin.)

Kalliot ovat taas melkein lumettomia

ja sieltäkin näkyi muita liikkujia.

Aurinko laskee jo aika lähelle voimalinjaa eli kesä lähestyy.

Mutta vielä on lunta. Ja pitkäperjantaina on täysi kuu.