Näin sanoi "pomo". Päivien ilo

eikä se tarkoittanut näitä kauniita kevätaamuja, jolloin se kävelee töihin, vaan

se puhui minusta. Minä olen päivien ilo.

Mutta ei sitä aina huomaa. Kun lenkille lähdetään, ei saa vetää. Kun kotiin palataan ja olen vihdoinkin sisäistänyt, että ei saa vetää, niin sitten ei saisikaan viivytellä. Ole tässä sitten.

Aamulenkillä nyt kuitenkin aurinko nousi kotitalon nurkalta ja hanki oli täynnä hienoja viestejä. Maalla asuville voisin kertoa, että maaliskuussa täällä ruuhkasuomessa on kiva olla poikakoira.'

Aurinkoi nousi ennen kuin aamulenkki oli ohi

eikä ollut laskenut ennen kuin oltiin taas lenkillä.

Ei ole hassumpaa olla päivien ilo.